Menovinkki lauantai-illalle

Hoi kaikki Turun suunnalla nyt lauantaina liikkuvat! Jos lauantai-illan suunnitelmat ovat vielä auki ja tanssijalka vipattaa, tulkaahan huomenna Kårenille tansseihin!

" Kampus sinfonietan hyppy kevyen musiikin puolelle tarjoaa 

tanssimusiikkia menneiden vuosikymmenten hengessä.

Luvassa swing-musiikin helmiä sekä suloisimpia suomi-iskelmiä

 (mm. Irving Berlin, Cus Kahn, Henry Mancini, Erkki Melartin, Cole Porter)."

Lippuja voi ostaa ennakkoon Ella ja Louis -levykaupasta (Kauppiaskatu 13, Turku)

Orkesterin ensimmäinen setti alkaa kuulemma klo 20.30, joten tanssimaan pääsee, vaikka Kårenille ei aivan heti ovien aukeamisen jälkeen ehtisi. Ja jos olet kuten isäni, etkä tanssilattialle uskaltaudu, paikalle voi saapua ihan vain kuuntelemaan hyvää musiikkia.

Lainaus ja kuva

Paluu

Tervehdys pitkästä aikaa!

Blogihiljaisuus on ollut melkoisen pitkä, anteeksi siitä. Alkuvuoden aikana kirjoitusenergia on kulunut pääasiassa opiskelujuttujen tekemiseen, mutta nyt on aika palailla näiden mukavien kirjoituspuuhienkin pariin. Pääni suorastaan pursuilee postausideoita!

Mutta palataanpa aluksi pienen rästihomman pariin. Biisimeemi on nimittäin kärsinyt tässä blogissa melkoisesti erään unohtelevan ja muihin asioihin keskittyvän kirjoittajan välinpitämättömyydestä. Mutta nyt, kunniasanalla, hoidan haasteen loppuun.

Day 12 - A song from a band you hate: Jippu ja Samuli Edelmann: Pimeä onni

Hoen niin usein "mä vihaan"-alkuisia lauseita, että tämä ilmaus on vaarassa kärsiä jonkinlaisen inflaation puheessani. Jipun ja Samuli Edelmannin kohdalla voi kutenkin todeta, että juuri tällä hetkellä minä vihaan ja inhoan heitä todella paljon. (Ja juu, eivät he ole bändi, mutta en anna sen häiritä, vaan nimeän heidät tässä kohdassa.) Osan vihastani saa niskaansa myös Paula Vesala, joka on ollut kynäilemässä Pimeä onni -kappaleen sanoja.

Jos joku ei Pimeä onni -kappaletta tunne, kyseessä on siis Jipun ja Samuli Edelmannin suomenkielinen tulkinta The Crashin Sugared-biisistä. Tätä blogia seuranneet lukijat sattavat tietää, että The Crash on minulle hyvin rakas ja tärkeä bändi, enkä todellakaan siedä, että heidän kappaleistaan tehdään kehnoja uudelleentulkintoja.

Itse en keksi mitään syytä, miksi Pimeän onnen säveleksi on valittu Sugared, kun suomenkielisissä sanoissa, sovituksessa tai tunnelmassa ei lopulta ole mitään samaa alkuperäisversion kanssa. Ja kun tulkitsijoina vielä on kaksi yliarvostettua laulajaa, minun hermoni kiristyvät sellaiseen pisteeseen, että vaaditaan tunnin kuuntelu Crashia ennen kuin rauhoitun takaisin normaaliin tilaani, vaikka normaalisti Teemun laulun kuunteleminen rentouttaa minut muutaman sävelen jälkeen.

Älkää kuvitelkokaan, että suostuisin lisäämään tähän kohtaan videon Jipun ja Samulin tulkinnasta. Jos joku utelias nyt haluaa biisin kuulla, YouTubesta se löytyy, mutta en suosittele kappaleen kuuntelemista kenellekään. Sen sijaan The Crashin alkuperäisversioon suostittelen kyllä tutustumaan, jos Sugaredia ei vielä tunne.