Sanon heti: Liekin eilinen keikka olisi saanut olla vaikka miten epävireistä ulinaa, ja luutavasti silti olisin rakastanut sitä. Liekki plays Korppi -albumiklassikkokeikalta odotin lähinnä nostalgiamatkaa vuoteen 2003, ja voi pojat, miten ihana matka se olikaan!
Kevät 2003. Opiskelin eräässä kansanopistossa, jonka asuntolassa asuin. Oppituntien jälkeen menin huoneeseeni ja kuuntelin juuri aloittanutta YleX:ää radiosta, vaikka olin vannonut Mafian menetettyäni, boikotoivani mokomaa "nuortenkanavaa". Onneksi boikottini ei pitänyt ja kuulin Pienokaisen kanavalta ensimmäistä kertaa tuossa ankeassa asuntolahuoneessani, joka muuttui biisin aikana aina kummasti kauniimmaksi.
Muun muassa sinne asuntolan huoneeseen palasin eilisellä Liekin keikalla. Tunsin myös matkaavani ajassa paikkoihin, joissa en ole ollut. Luulin, luulen -biisin aikana tunsin ajoittain olevani 90-luvun grunge-keikalla. Tiukka kitarariffi toi mieleen Nirvanan ja omat vaatteeni vielä lisäsivät 90-lukufiilistä. Siinä seistessä tajusin, että juuri jostain tällaisista keikoista ja tällaisesta itsestäni haaveilin lapsena, 90-luvun puolivälissä luukuttaessani MTV:ltä musiikkivideoita. Haaveilin asuvani Turussa, haaveilin opiskelevani kieliä yliopstossa ja haaveilin käyväni keikoilla. Toisin sanoen tajusin Jannen kitaraa kuunnellessa toteuttaneeni nuo lapsuuteni haaveet. Koin sellaisen tunneryöpyn, että kun seuraava biisi, Tikari, alkoi soida ja kertosäkeessä haikeasti laulettiin "ollaan niin kuin ennen, kuin oltiin ennen, oi ollaan niin kuin ennen.." herkistyin kyyneliin.
Jos joku kahdeksan vuotta sitten olisi sanonut, että vuonna 2011 kyynelehtisin Liekin keikalla, olisin luultavasti pyöritellyt epäileväisesti silmiäni. Suhteeni Liekkiin kun ei aina ole ollut erityisen hyvä. Kun Magio-levy ilmestyi vuonna 2001, en oikeasti voinut käsittää, miten sitä saatettiin kehua arvosteluissa. Jälkikäteen ajatellen en oikeasti ollut edes perehtynyt levyyn kunnolla. Olin kai lähinnä laulukielen perusteella tuominnut levyn huonoksi. Kun sitten vuonna 2003 ilmestyi Korppi-albumi, tajusin, että Liekkihän oikeastaan on aika kiva bändi, varsinkin kun laulujen suomenkieliset sanat ovat juuri sopivan merkityksetöntä ajatusvirtaa, ennemminkin vain melodiaa korostavia äänteitä, joten lyriikat eivät aiheuttaneet minussa ärtymystä ja myötähäpeää.
Niin hieno levy kuin Korppi onkin, ei se aikoinaan saanut minua vakuuttuneeksi Liekin erinomaisuudesta, koska huonoksi leimaamani Magio-levy kummitteli edelleen mielessäni. Vaadittiin upea Rajan piirsin taa -albumi ennen kuin lopullisesti tajusin, miten mainio bändi Liekki on, ja silloin sitten viimein tajusin tutustua siihen Magioonkin paremmin havaitakseni, miten olin sen aikoinaan arvioinut täysin väärin.
En tiedä, miten onnellinen olisin ollut, jos eilisellä albumiklassikkokeikalla olisikin soitettu läpi tuo Rajan piirsin taa -levy läpi Korpin sijasta. Luultavasti olisin joskus Tytöt/Kadut/Paluu-biisin aikana alkanut itkeä hysteerisesti onnesta, kun kerta Korpinkin kappaleet saivat jo sydämen sykkyrälle, kyyneleet silmiin ja hymyn huulille. Ja tavallaan melko lähelle tuota Tytöt/Kadut/Paluu-biisiä keikalla jo päästiin, sillä encoressa bändi soitti kappaleita myös tuolta bändin kolmannelta albumilta. Oikeastaan jään toivomaan, että Liekki plays Korppi -konsertille tulisi jatko-osa Liekki plays Rajan piirsin taa.
Noin yleisesti eilinen keikka oli mainio nostalgiapala ja nautin joka hetkestä, vaikka parannettavaakin esityksessä vielä löytyi. Ehkäpä tänään Tampereella biisit soivat vielä eilisiltaistakin paremmin? Voin suositella Liekki plays Korppi -keikkaa lämpimästi kaikille Tampereen seudulla illalla liikkuville. Keikkaliput voi varata täältä, ja samasta osoitteesta löytyy lisätietoa illan keikasta.
Ps. Apua! Muistaako joku, mikä oli Liekin eilisen encoren toka biisi? En saa sitä nyt millään mieleen, ja tämäkös häiritsee. Kiitos paljon, jos joku tuon kappaleen muistaa! :)
Olen vähän kateellinen. Olisin niin haluannut olla paikalla. Voi Liekki. Voi Korppi. Ja Magio ja Rajan piirsin taa. Ja siitä eteenpäin skeidaa... Viime vuosien Liekki-muistot on vähän huonoja, joten jos yhtye joskus esittää Rajan piirsin taa -albuminsa kokonaan keikalla, aion olla paikalla palauttaakseni mieleeni hyviä asioita ja unohtamassa mm. sen parin vuoden takaisen keikan, jota oli lämppäämässä täysin luokatonta kuraa soittava Monovisio, ja joka kesti ikuisuuden, tai ainakin niin kauan, että oli pakko lähteä kesken pois :(
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että olin eilen tyytyväinen, ettei Liekki soittanut kahden viimeisimmän levyn biisejä, vaan encoressakin heitti vanhempien levyjen kappaleita(ainakin Liljan ja Päijänteen, sitä tokaa encorebiisiä en vieläkään muista). Näin siis keskiviikkona ekaa kertaa Liekin livenä. Aiemmin en jotenkin ole keikoille ehtinyt, mutta muistan lukeneeni keikka-arvosteluja, joissa bändiä on moitittu liiasta soitinten virittelystä ja vääristä biisivalinnoista tai -järjestyksestä. Eilisellä keikalla jännitettä rikkoi ehkä hetkellisesti Jannen kitaran virittely, mutta ei se vireen hakeminen onneksi kohtuuttoman kauaa kestänyt. Vain hiukan pidempään kuin muilla bändeillä yleensä.
VastaaPoistaMä toivon, että Liekki heittäisi Rajan piirsin taa -keikan. Se olisi taatusti upea kokemus ja vielä huikeampi nostalgiamatka kuin tuo Korppi-keikka.
Paimen.
VastaaPoistaAnna, kiitos! Olin vaan niin jumittunut ajattelemaan, ettei uusimpien levyjen biisejä soitettu, ettei sitten tullut mieleen tuo vaihtoehto.
VastaaPoistaTampereen keikka oli loistava kaikin puolin hyviä fiiliksiä herättävä ja bändillä tuntui olevan, näin yleisöstä katsottuna, kiva soittaa sekä soundit kohallaan. musta noi kitaran virittelyt yms. tauot on just hyvän inhimillisiä ja sellasia rento meininki pohjalta...
VastaaPoistaKiva kuulla, että Tampereen keikkakin oli hyvä.
VastaaPoistaLiian pitkäksi venähtävä kitaran virittely saattaa latistaa tunnelmaa, joten ymmärrän, että arvostelijat siitä voivat huomauttaa. Kyse kai on siitä, näkeekö tuon venähtävän virittelyn kuvastavan rentoa meininkiä vai kokeeko, että liian tarkka vireen etsiminen on turhaa pedanttisuutta bändiltä, ja että livemusiikkiin ja rock-henkeen nyt sopiikin tietty epävireisyys. Mä koen, että Liekin imagoon tuollainen jopa ylitarkka vireen etsiminen sopii, mutta kun virittely kestää ja kestää ja kestää ja muu bändi alkaa "letkeästi" kuittailla asiasta, myönnän, että mulle tulee yleisössä vaivatunut olo, jollaista en keikoilla haluaisi kokea.