Arvioissa suuret rahoittajamaat ja Italia

Euroviisujen finalistit ovat selvillä, ja mikä hienointa, myös Suomi pääsi mukaan finaaliin. Kyllä sitä tiistaina tuli pieni riemunkiljaus päätettyä ilmoille, kun Suomen lippu ilmestyi finalistimaiden joukkoon. Ja tällä kertaa voi todeta, että todella ansaitsimme tuon paikan ja mielestäni aivan oikeutetusti olemme nyt vottajasuosikkien joukossa, vaikka rehellisyyden nimessä en vielä uskalla ajatella, että voisimme voittaa.

Koitan huomenna järjestellä omat viisusuosikkini paremmuusjärjestykseen, mutta käsitelläänpä nyt ne finalistimaat, jotka eivät joutuneet osallistumaan semifinaaleihin päästäkseen lauantai-iltana kilpailulavalle. Biisit ovat tässä esiintymisjärjestyksessä ja tuo numero paljastaa, monentenako esiintyjänä maa nousee huomenna viisulavalle. Pisteet ovat tuttuun tapaan jaettu asteikolla 0-5.
---

11. Ranska: Amaury Vassili – Sognu

Ranska keikkuu korkealla voittajaveikkauksissa ja tiedän monia ihmisiä, jotka pitävät ”musiikillisena oikeusmurhana” sitä, jos korsikaksi laulava Vassili ei kisaa voita. Mutta minä toivon, ettei tämä kappale voittaisi, sillä jos jotain musiikkilajia syvästi inhoan, inhoan juuri tätä oopperapoppia tai lyyristä poppia kuten Vassili itse musiikkityyliään nimittää. Minusta tuo oopperapoppi tai -iskelmä on todellisen oopperan halventamista ja keino rahastaa keski-ikäisiä tätejä, jotka ottavat nämä usein heppoiset sävellykset ja teknisesti kehnot laulajat täysin todellisena ja taidokkaana oopperana.

En suuremmin edes harrasta oopperoiden kuuntelua ja laulutekniikkaakin osaa arvioida vain kiinnostuneen harrastajan silmin, mutta mitä nyt olen pari Vassilin live-esitystä nähnyt, sanoisin, että poika on kehityskelpoinen. Minä laittaisin tämän pojan oopperapoppariuran jäihin, lähettäisin hänet pariksi vuodeksi laulutunneille ja katsoisin, mitä hänestä todella saisi irti. Nyt kun tulee tunne, että pojan lahjat saattavat valua hukkaan ja tietyt helpostikin korjattavat tekniset virheet jäävät laulusta korjaamatta. Ainahan nuori mies ehtii palata lyyrisen popin pariin, jos eväät ei muuhun riitä.

Tämä kappale on minusta liki huvittavan pateettinen ja sävellyksenä aivan yhtä tyhjän kanssa. Hirveää paisuttelua, joka ei johda lopulta oikeastaan yhtään mihinkään.

2 pistettä

12. Italia: Raphael Gualazzi - Madness Of Love

Italia palaa 14 vuoden tauon jälkeen euroviisuihin ja päästettiiin mukaan suoraa finaaliin, vaikka uskonkin, että Italia olisi edennyt sinne ilman suurempaa apuakin semifinaalista. Italian viisun esittäjä Raphael Gualazzi voitti helmikuussa San Remon festivaalien tulokkaiden sarjan, mistä seurasi myös viisuedustuspaikka. Ja voi miten rakastan tätä jazzahtavaa kappaletta ja studioversiota kuunnellessa uppoudun täysin kuuntelemaan Raphaelin kuiskailevaa ääntä. Mutta voi itku, että Italian esityksen taustavideo finaalissa on niin kamala, että kaltaiseni valaistusnörtti joutuu pidättelemään pahoinvointiaan ja huomio biisistä katoaa täysin. En voi tässä tilanteessa antaa Italialle kuin 4 pistettä.

Iso-Britannia: Blue - I Can

Mitämitä, onko Iso-Britannia seonnut?! Lähettää nyt kisaa ihan oikea, menestynyt bändi, eikä jotain tuntematonta laulutaidotonta artistia! Vakavasti puhuen olen todella iloinen, että BBC päätti jättää tällä kertaa viisukarsinnan järjestämättä ja kutsui esiintyjäksi Bluen. On ollut niin ärsyttävää nähdä, kuinka viisujen suuri rahoittajamaa ja lisäksi Euroopan musiikkimahti on lähettänyt kisaan artisteja, joiden biisit ja esiintymistaito ovat olleet todella surkeita.

Joudun nyt paljastamaan, että olen koko alkuvuoden kuunnellut Bluen kokoelmalevyä melkoisella toistolla, ja blogin tekstiluonnoksistakin löytyisi liki valmis postaus aiheesta. En ollut vuosituhannen alussa enää aivan poikabändi-iässä, mutta Blue teki musiikkia, jota oli miellyttävää kuunnella, ja bändistä tykkäämisen saattoi myös myöntää häpeilemättä, koska tunsin useita miespuolisia rokkipoliiseja, jotka salaa kotona kuuntelivat All Rise- ja One Love -hittejä tyttöystävien tai pikkusiskon levyhyllystä. Itse asiassa tämä alkuvuodesta alkanut Blue-jumituksenikin lähti siitä, että eräs poika paljasti salaiseksi paheekseen Bluen Curtain Falls -videon katselemisen, vaikka muuten hän kuuntelee lähinnä raskasta rokkia.

Voitte melkein arvata, että kun kuulin Bluen edustavan Britanniaa Euroviisuissa, minä kiljaisin ääneen ja surffasin etsimään käsiini I Can -kappaletta. Biisi ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta ei se mitään, kun laulamassa on Lee Ryan ja muut Bluen pojat (kuten näette, olen fani, enkä voi arvioida tätä biisiä järkevästi). Ja täydet pisteet tämä saa jo ihan siitäkin syystä, että BBC tajuaisi jatkossakin lähettää maansa parhaita poppareita viisuihin. En usko, että tämä kisoja voittaa, mutta minun henkilökohtainen suosikkini tämä kisassa on.

5 pistettä

16 Saksa: Lena - Taken By A Stranger

Näette oikein, Saksaa edustaa tänäkin vuonna Lena. Siis ihan se sama Lena, joka viime vuonna voitti viisut ärsyttävällä biisillään. Ja tänäkin vuonna häntä on veikkailtu jopa voittajaksi ja hänen biisistään on pidetty kovasti, ja tänäkin vuonna minä inhoan hänen biisiään, vaikka se sentään onkin vähemmän ärsyttävä kuin viime vuoden kappale. Lenan tämän vuotinen kappale menisi varmasti mukavasti osana levyä, johon olisi rakennettu biiseistä jokin tarina ja kokonaisuus, mutta nyt huomaan kolme minuuttia odottavani biisin lähtevän käyntiin, ja kun mitään ei lopulta tapahdu, olen täynnä kiukkua ja turhautuneisuutta. Levyllä sentään seuraava biisi voisi laukaista turhautumisesta johtuvan ärtymykseni, mutta nyt mikään ei poista sisälleni kertynyttä kiukkua heti biisin päätyttyä. Onneksi finaalissa tätä biisiä seuraa Romanian letkeä poppis, joten en joudu sentään kovin pitkään lauantai-iltana kärsimään Lenan aiheuttamasta ärtymyksestä sisälläni. Koska viime vuonna annoin Saksalle sentään 1,5 pistettä, nyt annan hiukan enemmän, koska pidän tästä kappaleesta viime vuotista enemmän, ja verrattuna muihin tämän vuoden edustajiin tämä sentään erottuu kaikkein surkeimmista kappaleista.

2 pistettä

22 Espanja: Lucía Pérez - Que Me Quiten Lo Bailao

Lucia Pérez ei ole saman luokan artisti kuin muiden suurten rahottajamaiden esiintyjät, joten siellä täällä on esitetty kritiikkiä, ettei Espanja ottaisi tätä kisaa yhtä tosissaan kuin muut rahoittajamaat. Mielestäni tuollainen arvostelu on täysin aiheetonta, sillä Lucia on ammattitaitoinen artsisti , vaikka ei Espanjan ulkopuolella olekaan mainetta niittänyt.

Espanjan biisi on tarttuva, mutta kovin rasittava rantalomarenkutus. En yhtään ihmettele, että suomalaisilla forumeilla tästä on pidetty, koska ”se on niin tanssittava ja hauska” ja ”tästä tulee mieleen kesä ja lomat”. Itse yritän mahdollisimman kaukaa kiertää kaikki rantalomakohteet, joissa punaiseksi ihonsa polttaneet turistit hytkyvät tällaisen musiikin tahdissa, joten yllätys kai ei ole, etten pidä tästä kappaleesta. Espanja saa kuitenkin lisäpisteitä siitä, että se esittää kappaleen espanjaksi ja kuuluu niihin harvoihin maihin, jotka kappaleellaan ilmentää oman maansa kulttuuria.

2 pistettä
---
Kerrataan nyt vielä, että näiden maiden lisäksi kisassa ovat mukana siis Suomi, Bosnia-Hertsegovina, Tanska, Liettua, Unkari, Irlanti, Ruotsi, Viro, Kreikka, Venäjä, Sveitsi, Moldova, Romania, Itävalta, Azerbaidzan, Slovenia, Islanti, Ukraina, Serbia ja Georgia. Huomenna sitten selviää, mitkä näistä maista ovat suosikkejani ja kuka todella voittaa kisan.